Se hetki, kun avaat uunin luukun ja koti täyttyy lämpimästä, pehmeästä vaniljan tuoksusta, on yksinkertaisesti taianomainen. Se muuttaa tavallisen pullan, keksin tai kakun heti juhlaherkuksi. Mutta moni meistä on huomannut, että joskus se ihana tuoksu katoaa täysin matkalle – ja jäljelle jää vain vaisu leivonnainen. Syynä on yleensä yksi pieni, mutta ratkaiseva asia: vanilja on lisätty väärään aikaan.
Vaniljan kanssa ei kannata hosua. Se on herkkä tuttavuus, joka haluaa tulla kutsutuksi juuri oikealla hetkellä.
Vaniljakristalli vai aito vanilja – ero on valtava
Ensin on hyvä tietää, että kaikki vanilja ei ole samanlaista. Se tuttu pieni pussi vaniljasokeria tai vaniljakristallia (vaniliinia) on synteettinen ja sisältää vain yhden voimakkaan aromiyhdisteen. Se on edullinen ja tehokas, mutta myös herkempi lämpöön ja haihtuu helposti. Aito vaniljatanko tai kunnon vanilja-uute taas koostuu sadoista eri tuoksuyhdisteistä, jotka kehittyvät hitaasti ja antavat syvemmän, pyöreämmän maun. Siksi niidenkin käsittely eroaa hieman.
Älä koskaan heitä vaniljakristalleja taikinaan heti alussa (paitsi yhtenä poikkeuksena)
Tavallinen virhe on kipata vaniljakristallit kulhoon samaan aikaan kuin sokeri ja voi. Kun taikina sekoitetaan pitkään tai se saa vielä nousta tunti tolkulla, suurin osa aromista karkaa jo ennen uuniin menoa. Vaniliini on herkkä sekä lämmölle että ilmalle, ja se haihtuu hiljaa pois.
Paras hetki onkin aivan lopussa, kun taikina on melkein valmis. Sekoita vanilja joukkoon kevyesti juuri ennen kuin levität taikinan vuokaan tai nostat pullat pellille. Näin se ehtii tasaantua koko taikinaan, mutta ei ehdi kadota.
Hiivataikinan kanssa tehdään pieni poikkeus
Hiivataikina on siitä oma lukunsa, että se elää ja muuttaa muotoaan pitkään. Jos lisäät vaniljan vasta lopussa, se ei välttämättä ehdi jakaantua tasaisesti – ja joku pulla maistuu vahvalta vaniljalta, toinen taas ei lainkaan. Siksi vaniljakristallit sekoitetaan hiivataikinan kanssa usein jo kuiviin aineisiin, ihan alussa. Vaikka osa aromista haihtuukin nousun aikana, maku jakautuu tasaisesti ja lopputulos on silti ihanan vanilinen.
Keksit, muffinssit ja hiekkataikina rakastavat tätä pientä temppua
Kun teet keksejä, muffinseja tai murupohjaa, sulata ensin pieni nokare voita ja sekoita vanilja siihen. Rasva sitoo aromimolekyylit itseensä ja pitää ne paikoillaan koko paiston ajan. Lopputulos on syvempi, pehmeämpi ja tuoksu täyttää keittiön vielä pitkään uunin sammuttamisen jälkeen.
Entä paljonko on sopivasti?
Entä paljonko on sopivasti?Vaniljakristallin kanssa vähemmän on ehdottomasti enemmän. Yksi pieni pussi (noin 1 gramma) riittää kiloon jauhoja – eli tavalliseen pullataikinaan tai kakkuun riittää usein vain ripaus veitsen kärjellä. Jos laitat liikaa, maku muuttuu karvaaksi ja keinotekoiseksi. Parempi jäädä hieman vajaaksi ja nauttia hienosta, lempeästä vaniljan häivähdyksestä kuin saada suuhun apteekkimainen maku.
Vaniljasokeri on huoleton kaveri
Jos käytät vaniljasokeria, voit huokaista helpotuksesta: sitä voi lisätä jo alussa. Sokeri suojaa aromia ja vapauttaa sitä hitaasti koko prosessin ajan. Se on armollinen vaihtoehto kiireisille leipureille.
Aito vanilja ansaitsee vähän extra-rakkautta
Kun käytät oikeaa vaniljatankoa, halkaise tanko, kaavi siemenet ulos ja laita ne lämpimään maitoon tai sulatettuun voihin jo hyvissä ajoin. Anna seistä ainakin 10–15 minuuttia, niin maito imee itseensä kaiken sen upean, lämpimän aromin. Vanilja-uutetta taas lisätään yleensä viimeisten nestemäisten ainesten kanssa – se säilyttää voimansa parhaiten näin.
Kun opit odottamaan juuri sen oikean hetken, leivonnaisesi muuttuvat. Vanilja lakkaa olemasta vain yksi mauste joukossa ja muuttuu salaisen hyvän maun lähteeksi, josta kaikki kysyvät: “Mitä sinä laitoit tähän? Se on niin hyvää!” Ja sinä voit vain hymyillä ja tietää, että annoit vaniljalle sen tarvitseman ajan ja tilan loistaa.
Seuraavan kakun tai pullan kohdalla muista tämä: anna vaniljan tulla juhliin vähän myöhässä. Silloin se jää sinne pisimpään.
