Olet vihdoin kotona. Kengät jalasta, valot himmeälle, sohva kutsuu. Ajattelet, että nyt vihdoin rentoudut. Sitten se alkaa. Sydän hakkaa vähän turhan lujaa. Ajatukset vilisevät huomisesta, viime viikosta, siitä mitä sanoit kokouksessa väärin. Yhtäkkiä kello on jo yksitoista ja olet vain pyöritellyt peittoa, etkä ole levännyt sekuntiakaan.
Jos tämä on sinulle tuttua, et ole yksin. Moni meistä on oppinut, että ahdistus ja lepo eivät mahdu samaan päivään. Mutta mitä jos paras tapa päästä eroon ahdistuksesta onkin lopettaa sen jahtaaminen?
Älä yritä rentoutua – anna ahdistuksen olla hetki
Kuulostaa hullulta, mutta se on totta. Mitä enemmän yrität pakottaa itsesi rauhoittumaan, sitä enemmän hermosto menee ylikierroksille. Kun aivot huomaavat, että yrität väkisin “korjata” olosi, ne tulkitsevat sen uudeksi uhaksi ja pumppaavat lisää stressihormoneja. Tuloksena on vain pahempi olo.
Sen sijaan tee näin: kun seuraavan kerran tunnet ahdistuksen nousevan, istu alas ja anna sen tulla. Katso sitä kuin vierasta, joka tuli käymään. Huomaa, miten sydän hakkaa, miten hengitys on pinnallista, miten kädet vähän tärisevät. Älä yritä muuttaa mitään. Laske vain sekunteja. Useimmiten huomaat, että pahin aalto kestää 5–10 minuuttia ja sitten se laantuu itsestään. Kehosi osaa tämän tempun ihan itse, kunhan et häiritse sitä.
Lopeta “minun täytyy rentoutua” -ajattelu
“Minun pitäisi nyt rentoutua” on yhtä hyödyllinen lause kuin “minun pitäisi nyt rakastua”. Tunteita ei voi käskeä. Sen sijaan voit päättää tehdä jotain, joka tavallisesti tuntuu kivalta – kävellä, lukea, laittaa ruokaa, maalata kynnet. Älä aseta tavoitteeksi tunnetta, aseta tavoitteeksi toiminta. Kun keskityt tekemiseen, rentous tulee yleensä sivutuotteena.
Pidä ahdistuspäiväkirjaa – mutta lempeästi
Ota vihko ja kirjoita ylös kaikki, mikä pyörii päässäsi. Älä yritä ratkaista mitään, anna vain ajatusten valua paperille. Usein jo se, että näkee ne mustaa valkoisella, vie niiltä voiman. Joskus huomaat, että suurin osa peloista on “mitä jos” -kysymyksiä, joille ei ole vastausta – ja se on ihan ok.
Älä käytä koko iltaa someen tai Netflixiin
Tiedän, tiedän. Se tuntuu helpoimmalta. Vain yksi jakso vielä. Sitten huomaat, että on kulunut kolme tuntia ja tunnet olosi vielä levottomammaksi. Pieniä nautintoja saa ja pitää olla, mutta kun huomaat, että some tai sarjat ovat ainoa tapasi “lepää”, ota pieni tauko. Kysy itseltäsi rehellisesti: tuntuuko tämä oikeasti hyvältä vai vain turruttavalta? Jos vastaus on jälkimmäinen, kokeile jotain muuta – vaikka vain kymmenen minuuttia.
Käytä niitä “tylsiä” peruskeinoja – ne toimivat
Kyllä, ne samat, joita kuulet joka paikassa. Syvään hengittäminen. Kävely ulkona. Lämmin suihku. Ne tuntuvat kliseiltä, koska ne ovat totta. Erityisesti hengitys on ihmeellinen: kun hidastat uloshengitystä pidemmäksi kuin sisäänhengityksen, parasympaattinen hermosto aktivoituu ja ahdistus laskee ihan fysiologisesti. Ei tarvitse meditoida tuntia – riittää, että teet 4–7–8-hengitystä (sisään 4, pidätä 7, ulos 8) viisi kertaa. Se on kuin painaisit kehon rauhoitusnappia.
Luo rajoja – myös itsellesi
Sammuta puhelin kokonaan tunniksi. Älä avaa työpostia klo 18 jälkeen. Laita puhelin toiseen huoneeseen yöksi. Aluksi se tuntuu kauhealta, mutta jo viikon päästä huomaat, että maailma ei romahda, vaikka et olekaan tavoitettavissa 24/7. Ja mikä tärkeintä – aivosi saavat vihdoin luvan olla offline-tilassa.
Opettele sietämään pientä epämukavuutta
Yksi syy, miksi ahdistus vie kaiken energian, on se, että olemme oppineet pelkäämään sitä. Mitä enemmän pelkäät ahdistusta, sitä isommaksi se kasvaa. Käännä tilanne ympäri: tee joka päivä jotain pientä, joka tuntuu vähän ikävältä. Soita se puhelu. Mene kauppaan vaikka väsyttää. Istu kahvilassa yksin. Huomaat, että selviät – ja ahdistuskin selviää. Mitä useammin todistat itsellesi, että “kyllä minä pärjään tämän tunteen kanssa”, sitä pienemmäksi se käy.
Viimeinen ja tärkein neuvo
Lepääminen ei ole suoritus. Sinun ei tarvitse ansaita sitä. Et ole laiska, jos et jaksa mitään. Et ole rikki, jos ahdistus seuraa perässä. Olet vain ihminen, joka on kantanut paljon. Anna itsellesi lupa olla keskeneräinen, vähän pelokas, vähän väsynyt. Ja muista: joskus paras lepo on vain se, että annat itsesi olla juuri tällaisena – ja huomaat, että se riittää.
