Viime talvena makasin sängyssä villasukat jalassa, peitto korviin asti, ja silti tunsin, miten kylmä viima puhaltaa niskaan. Ikkunanpielestä kuului vieno vihellys, kuin joku olisi jättänyt ulko-oven raolleen. Patteri raksutti täysillä, mutta lämpö katosi jonnekin – suoraan ulos vanhoista, vuotavista ikkunoista. Sähkölasku oli joka kuukausi karmea, ja silti koti tuntui jääkaapilta. Olin jo alkanut säästää uusiin ikkunoihin, mutta sitten tajusin: ei tarvitse vaihtaa koko ikkunaa, jos sen voi tehdä lämpimäksi kympillä.
Eräänä lauantaina päätin, että nyt riittää. Menin rautakauppaan, ostin rullan tiivistysnauhaa, paketin lämpöeristekalvoa ja pari metriä paksua verho kangasta – yhteensä 42 euroa. Tulin kotiin, keitin kahvit ja aloin hommiin. Ja se iltapäivä muutti koko talven.
Ensin avasin kaikki ikkunat yksi kerrallaan. Vanha, mureneva tiiviste irtosi sormin – se oli kuivunut ja halkeillut vuosien varrella. Pyyhin karmin puhtaaksi lämpimällä vedellä ja tipalla astianpesuainetta, kuivasin huolella. Sitten otin uuden, pehmeän D-profiilin tiivistysnauhan, kuorin suojapaperin ja painoin sen tiukasti karmisyvennykseen. Suljin ikkunan kunnolla, että nauha painuu muotoonsa. Se tuntui heti – ovi sulkeutui nyt napakasti, ei enää raolleen jäävää rakoa.
Kun kaikki kuusi ikkunaa olivat valmiit, huoneeseen laskeutui sellainen hiljaisuus, jota en ollut koskaan ennen huomannut. Ei vihellystä, ei viimaa, ei kylmää puhallusta kaulalle. Jo pelkkä nauha nosti huoneen lämpötilan kahdella asteella – yhdessä iltapäivässä.
Sitten oli vuorossa se hauskain osuus: lämpöeristekalvo. Se on kuin jättimäinen kaksipuolinen teippi ja täysin näkymätön kalvo. Puhdistin lasit, suihkutin vettä + pisara shampoota, liimasin kalvon yläreunasta ja vedin ilmakuplat pois vanhalla luottokortilla. Lopuksi föönillä reunat – ja kalvo kiristyi täysin sileäksi. Se toimii kuin toinen lasi: kylmä jää ulkopuolelle, lämpö pysyy sisällä. Yhden ikkunan kalvo maksoi alle viisi euroa, ja koko asunto oli valmis ennen pimeää.
Illalla ripustin vielä uudet, paksut lämpöverhot. Ne ovat sellaiset tuplakankaiset, joissa on toinen kerros lämpökangasta. Kun vedin ne kiinni, huone muuttui heti kodikkaaksi pesäksi. Lämpö ei enää karkaa lasiin, vaan heijastuu takaisin huoneeseen. Ja valoisana aikana pidän verhot auki – aurinko lämmittää ilmaiseksi.
Kun kaikki oli valmista, istuin sohvalle, join sen samaisen kahvin ja kuuntelin. Hiljaisuus. Ei patterin jatkuvaa raksutusta, ei viimaa, ei kylmää lattiaa. Huoneessa oli +23 °C, vaikka patteri oli vain puoliteholla. Ja kun seuraava sähkölasku tuli, melkein tipahdin tuolilta – 78 euroa vähemmän kuin edellisvuonna samaan aikaan.
Nyt herään aamuisin lämpimään kotiin. Lapset juoksevat paljain jaloin lattialla, koira makaa ikkunan edessä eikä patterilla, ja minä hymyilen joka kerta kun suljen ikkunan – se menee kiinni kuin uusi.
Ikkunoiden tiivistäminen ei vaadi remonttia, ei tuhansia euroja, ei ammattimiestä. Se vaatii vain yhden iltapäivän, muutaman kympin ja halun lopettaa rahan heittäminen ulos ikkunasta.
Tee se sinäkin. Mene tänään kauppaan, osta nauha ja kalvo. Huomenna heräät kotiin, joka on oikeasti lämmin – ja kun seuraava lasku tulee, hymyilet vielä leveämmin kuin minä.
