Marraskuu on puutarhurin kulta-aikaa. Lehdet ovat pudonneet, puut ovat menneet levolle ja mehuvirta on pysähtynyt – silloin puu sietää leikkaamisen parhaiten. Jos jätät nämä viisi puuta leikkaamatta nyt, ne kasvattavat ensi kesänä vain lehteä ja varastelevat voimaa niiltä oksilta, jotka oikeasti kantavat satoa. Marraskuun leikkaus on kuin antaisit puulle uuden nuoruuden – se kiittää sinua makeimmilla hedelmillä ja pähkinöillä, joita olet koskaan maistanut.
Omena- ja päärynäpuut – kruunun sydän avataan juuri nyt
Omena- ja päärynäpuut elävät lyhyistä hedelmäoksista, niin sanotuista kannuista. Jos kruunu on liian tiheä, valo ei pääse sisään, kannukset vanhenevat ja sato kärsii. Marraskuussa otan tikkaat, hyvät ohitusleikkurit ja pitkät oksasakset, ja alan avata kruunua. Poistan kaikki kuolleet, ristikkäiset ja alaspäin roikkuvat oksat. Sitten leikkaan pois ne pystyt “vesiversot”, jotka vain vievät voimaa. Tavoitteena on, että valo ja ilma kulkevat vapaasti – kuin lasissa. Kun kruunu on auki, keväällä puhkeaa sata uutta hedelmäkannusta, ja omenat kasvavat isoiksi ja makeiksi. Viime vuonna jätin yhden vanhan omenapuun leikkaamatta – sato oli puolet pienempi ja omenat pieniä. Nyt en enää koskaan jätä.
Kvitteni – pitkät oksat katkeavat painavista hedelmistä
Kvitteni on siitä ihana, että hedelmät tulevat oksan kärkiin. Mutta jos oksat saavat kasvaa liian pitkiksi, ne katkeavat oman painonsa alla juuri kun hedelmät ovat kauneimmillaan. Marraskuussa lyhennän kaikki pitkät vesat puoleen, poistan tyvestä tulevan vesakon ja avaan keskustan. Puu näyttää keväällä vähän riisutulta, mutta syksyllä oksat notkuvat isoista, keltaisista kvitteneistä, eikä yksikään ole maassa.
Mulperi – varovasti, mutta välttämättä
Mulperi on herkkä. Se vuotaa mahlaa helposti ja paranee hitaasti isoista haavoista. Siksi sitä leikataan vain lepotilassa. Poistan vain kuolleet, sairaat ja toisiaan hankaavat oksat – en koskaan yli neljäsosaa kruunusta kerralla. Viime vuonna leikkasin mulperin liian rajusti keväällä – se vuoti viikkoja ja osa oksista kuoli. Nyt teen sen marraskuussa, ja vain välttämättömän. Puu kiittää olemalla terve ja satoisa.
Pähkinäpensas (tahaspähkinä) – muotoillaan juuri talvella
Pähkinäpensas kasvaa helposti villiksi monirunkoiseksi pensaaksi. Marraskuussa poistamme kaikki tyvestä nousevat vesat, kuolleet oksat ja ne, jotka kasvavat ristikkäin. Jätämme 6–8 vahvaa runkoa, jotka muodostavat kauniin maljan. Kun kruunu on ilmava, pähkinät saavat valoa ja kuivuvat paremmin – ei enää homeisia pähkinöitä. Viime vuonna leikkasin pähkinäpensaan ensimmäistä kertaa oikein – tänä syksynä sato oli kolminkertainen ja pähkinät isoja kuin kananmunat.
Mitä EI saa leikata nyt – varoitus kaikille luumu- ja kirsikkafaneille
Älä koske luumuihin, kirsikoihin, persikoihin tai muihin kivihedelmiin marraskuussa. Ne leikataan vasta kesällä, kun mehuvirta on käynnissä. Talvileikkaus avaa portin hopeatautiin ja muihin sienitauteihin – puu voi kuolla yhdessä talvessa. Opin tämän kantapään kautta, kun kerran leikkasin nuoren luumupuun marraskuussa. Seuraavana kevä keväänä puu oli täynnä mustia oksia ja kuoli kokonaan. Nyt odotan aina kesää kivihedelmien kanssa.
Miten leikkaan oikein – yksinkertainen ohje, joka toimii aina
- Käytän aina teräviä ja puhtaita välineitä – teroitan sakset ja pyyhin ne alkoholilla
- Leikkaan aina vinottain, 5 mm haaran yläpuolelta, niin vesi valuu pois
- Poistan ensin kaikki kuolleet ja sairaat oksat – ne tunnistaa tummasta kuoresta
- Sitten harvennan kruunua – tavoitteena on, että linnut voivat lentää kruunun läpi
- En koskaan poista yli 20–25 % kruunusta kerralla – puu ei stressaannu
- Isoista haavoista sivelen haavanhoitoaineen – estää sienitauteja
Kun leikkaan marraskuussa, puu ehtii parantua ennen kevättä. Haavat kuivuvat, eivätkä jää vuotamaan. Ja keväällä puu herää kuin rakastuneena – täynnä voimaa ja uutta kasvua.
Marraskuun leikkaus on kuin rakkauskirje puullesi. Se sanoo: “Minä välitän sinusta, ja sinä välität minusta takaisin – makeilla hedelmillä ja isoilla pähkinöillä.” Ota sakset käteesi tänä viikonloppuna, mene pihalle ja anna näille viidelle puulle se, mitä ne eniten kaipaavat. Ensi syksynä kiität itseäsi – ja naapurit kysyvät salaisuutta.
