Olin juuri juonut lasillisen itse tehtyä punaviiniä ja katsonut tyytyväisenä pihalla notkuvia terttuja, kun marraskuun lopussa tuli se yksi kylmä yö. –23 °C. Seuraavana keväänä köynnökseni oli kuollut kuin kivi – ei yhtään silmua, ei yhtään lehteä. Opin kantapään kautta: viiniköynnöksen peittäminen ei ole mikään “jos jaksan” -juttu. Se on pakollinen, jos haluat joskus vielä maistaa oman pihan viinirypäleitä.
Älä odota –20 °C:ta. Kun lämpömittari laskee ensimmäistä kertaa –5 °C:een ja näyttää jäävänsä sinne, on aika toimia. Kevyet pakkaset ovat köynnökselle hyväksi – ne auttavat sitä vaipumaan lepoon. Mutta kun lämpötila menee pysyvästi alle –5 °C, jokainen päivä ilman suojaa on uhkapeliä.
Näin minä teen sen nykyään – ja köynnökseni on selvinnyt jo kolme kovaa talvea täydellisessä kunnossa:
Ensin irrotan köynnökset varovasti tuesta ja sidoin ne löyhästi yhteen pehmeällä narulla. Sitten levitän maan pinnalle 10–15 cm kerroksen kuivaa lehteä tai olkea – se suojaa juuria. Nuoret köynnökset taivutan maata vasten, vanhemmat lasken niin alas kuin pystyn.
Sen jälkeen käärin koko köynnöksen kahteen–kolmeen kerrokseen harsoa tai kuitukangasta (esim. 60 g/m²). Ei koskaan muovisuoraan! Muovi tekee kasvihuoneilmiön – alla tiivistyy kosteutta ja köynnös mätänee kevääseen mennessä. Harso hengittää, mutta pitää pakkasen loitolla.
Lopuksi teen “tunnelin”: laitan köynnöksen päälle kaksi pitkää laudanpalaa tai vanhaa aaltopeltiä niin, että ne muodostavat kolmion. Sen päälle heitän vielä vanhan maton tai pressun – ei tiiviisti, vaan niin, että ilma pääsee kiertämään reunoista. Lumipeite tulee sitten luonnostaan ja toimii parhaana mahdollisena eristeenä.
Jos asut paikassa, jossa pakkanen menee –25 °C tai alle, tee vielä paremmin: kaiva matala oja, lado pohjalle kuivia lehtiä, aseta köynnös sinne, kääri harsolla ja peitä maa kevyesti. Tai käytä vanhaa temppua: kääri köynnös harsolla ja laita päälle kaksi pitkää kattotiiltä tai aaltopeltiä “katoksi”. Lumikerros hoitaa loput.
Nuoret, alle 3-vuotiaat köynnökset peitän aina – ne ovat kaikkein herkimmät. Vanhemmat ja kestävämmät lajikkeet (esim. Zilga, Supaga, Hasaine Sladkaja) selviävät joskus ilman suojaa, mutta minä en enää ota riskiä. Yksi kylmä yö voi viedä koko sadon.
Kun keväällä maaliskuun lopussa avaan peiton, köynnös herää kuin prinsessa sadasta vuodesta – täynnä voimaa ja valmis räjähtämään kukkaan. Ja kun syksyllä kerään ne ensimmäiset makeat tertut, muistan aina sen yhden talven, jolloin en peittänyt.
Viiniköynnöksen peittäminen vie yhden iltapäivän. Se maksaa ehkä 20 euroa materiaaleissa. Mutta se pelastaa sinut vuosien surulta ja antaa joka syksy kymmeniä kiloja maailman parasta viinirypälettä – omasta pihasta.
Tarkista sääennuste tänään. Jos luvassa on –5 °C tai kylmempää, ota harso kainaloon ja mene pihalle. Köynnöksesi kiittää sinua koko loppuelämänsä – ja sinä kiität itseäsi joka kerta, kun nostat lasillisen omaa viiniä.
