Talvi on huonekasveille yhtä rankka kuin meille: patterit kuivattavat ilmaa, valoa on liian vähän, ikkunoista vetää kylmää ja joka kerta kun tuuletat, joku kasvi saa shokin. Silti vuosittain kymmeniä tuhansia kasveja kuolee juuri joulu–helmikuussa – ja syynä on aina samat kolme asiaa: liian kuiva ilma, väärä kastelu ja kylmä veto.
Mutta kun tiedät, mitä tehdä, talvi voi olla kasveillesi jopa lepoaika, josta ne heräävät keväällä entistä vahvempina.
Anna niille kosteutta – enemmän kuin luulet tarvitsevasi
Kun patterit alkavat hehkua, huoneilman kosteus laskee helposti alle 20 %:n. Se on autiomaata kasveille. Ensimmäiset merkit ovat tuttuja: lehden kärjet ruskettuvat, reunat kuivuvat, lehdet varisevat vaikka kastelisit kuinka paljon.
Helpoin ja toimivin tapa nostaa kosteutta on pitää kasvien lähellä aina jotain, missä on vettä. Laita leveitä vateja tai aluslautasia täyteen vettä, aseta ruukut sorapatjalle jossa on vettä (ruukun pohja ei saa koskea veteen), tai ripusta patterille märkä pyyhe – ja vaihda se aina kun se kuivuu.
Jos haluat tehdä asiat kerralla helpoksi, osta pieni ilmankostutin. Se maksaa itsensä takaisin jo yhdessä talvessa – sekä kasveissa että omassa ihossasi ja kurkussasi.
Suihkepullo on myös kultaa. Sumuta lehtiä aamuisin lämpimällä vedellä – paitsi samettisia ja karvaisia lehden omaavia (esim. saintpauliat, begonia rex, gloxiniat), sillä niihin tulee helposti homesieniä. Niille riittää, kun nostat ympäröivää kosteutta muilla keinoilla.
Kastele vähemmän kuin kesällä – paljon vähemmän
Talvella kasvit hidastavat kasvuaan, vaikka ne olisivat lämpimässä. Ne juovat vettä hitaasti, ja jos multa pysyy jatkuvasti märkänä, juuret alkavat mädäntyä. Ylivoimaisesti suurin osa talvisista kasvikuolemistani on johtunut juuri liiallisesta rakkaudesta kastelukannun kanssa.
Sääntö on yksinkertainen: anna mullan kuivua selvästi ennen seuraavaa kastelua. Työnnä sormi ruukkuun – jos multa tuntuu kuivalta 2–3 cm syvyydeltä, vasta silloin kastele. Mehikasvit ja kaktukset voivat olla kuukausia ilman vettä, jos ne ovat viileässä. Joulukaktus ja atsalea ovat poikkeuksia – ne tarvitsevat tasaisempaa kosteutta, mutta silti vähemmän kuin kesällä.
Käytä aina haaleaa, huoneenlämpöistä vettä. Kylmä hanavesi on shokki juurille.
Pidä kylmä ja kuuma loitolla
Ikkunalauta on talvella ansa. Ylhäältä paahtaa lämmin patteri-ilma, alhaalta nousee jäätävä veto lasista. Monet kasvit saavat kylmävahingon, vaikka huoneessa olisi +22 °C.
Ratkaise ongelma näin:
- Nosta ruukut pois suoraan ikkunalta – vaikka vain 10 cm irti lasista riittää.
- Laita ruukun alle puukalikka, korkkilevy tai pala styroxyria – se estää juuria palelemasta.
- Kun tuuletat, siirrä kasvit hetkeksi pois tai suojaa ne sanomalehdellä. Viisi minuuttia –20 °C vedossa riittää tappamaan herkimmät lehdet.
Anna valoa – vaikka keinovaloa
Joulukuussa valoa on niin vähän, että monet kasvit alkavat kirjaimellisesti nääntyä. Lehdet kalpenevat, versot venyvät pitkiksi ja honteloiksi, kasvi näyttää surkealta.
Siirrä kaikki valoa rakastavat kasvit etelä- tai itäikkunalle. Jos se ei ole mahdollista, hanki kasvivalaisin. Nykyiset pienet LED-kasvilamput ovat halpoja, eivät kuluta sähköä ja antavat juuri sen valon, mitä kasvit tarvitsevat. 6–10 tuntia lisävaloa päivässä tekee ihmeitä.
Pidä silmällä tuholaisia
Kuiva lämmin ilma on punkkien ja kilpikirvojen paratiisi. Punkki ilmestyy ensin lehtien alapinnoille hienona hämähäkinseinänä, sitten lehdet kellastuvat ja varisevat.
Tarkista kasvit kerran viikossa. Jos huomaat jotain epäilyttävää, vie kasvi heti suihkuun (jos se kestää vettä) ja nosta huoneen kosteutta. Useimmiten punkki häviää jo sillä. Tarvittaessa käytä saippua–spiritti-liuosta tai nykyisiä hellävaraisia biologisia torjunta-aineita.
Pieni talviloma tekee hyvää
Monet kasvit kiittävät, jos annat niiden levätä viileämmässä. Jos sinulla on kylmä lasikuisti, eteinen tai portaikko, jossa lämpötila on +10…+15 °C, vie sinne kaikki, jotka sen kestävät (esim. muratti, kliivia, pelargonia, sitruspuut). Ne lakkaavat kasvamasta, varistavat ehkä osan lehdistä – ja heräävät keväällä täynnä voimaa.
Talvi on kasveillekin vuodenaika hidastaa ja kerätä voimia. Kun annat niille kosteutta, oikean määrän vettä, valoa ja suojaa kylmältä vedolta, ne eivät vain selviä – ne kiittävät sinua keväällä uudella kasvupyrähdyksellä, joka saa sydämen sykähtämään.
Ja kun huomaat helmikuussa, että kaikki lehdet ovat edelleen vihreitä ja uudet silmut jo puhkeamassa, tiedät tehneesi kaiken oikein.
