Kun perheeseen aletaan haaveilla lemmikistä, yleensä kuvitellaan heti se klassinen näky: lapsi ja koira juoksevat nurmikolla, nauru raikuu ja kaikki on täydellistä. Tai sitten pieni tyttö silittää kissaa ikkunalaudalla, ja elämä on rauhallista kuin vanhassa elokuvassa. Todellisuus on kuitenkin paljon monimutkaisempi – ja paljon kauniimpi.
Kahdeksan vuotta kestänyt laaja tutkimus seurasi lähes kahta tuhatta lasta ja heidän perheidensä lemmikkejä. Tutkijat halusivat tietää yhden asian: mikä eläin todella tekee lapselle hyvää – ei vain hetkeksi, vaan vuosiksi eteenpäin.
Tulokset olivat sellaisia, joita kukaan ei osannut odottaa.
Ne lapset, jotka kasvoivat hamsterin, marsun, akvaariokalan tai kilpikonnan kanssa, olivat kahdeksanvuotiaina selvästi rauhallisempia kuin muut. He pelkäsivät vähemmän, ahdistuivat harvemmin ja osasivat paremmin rauhoittua, kun elämä heitti eteen jotain vaikeaa. He myös välittivät toisista ihmisistä syvemmin.
Miksi juuri nämä pienet olennot, joita moni pitää vähän tylsinäkin, tekivät tällaisen ihmeen?
Koska ne ovat armollisia opettajia. Lapsi oppii, että joka aamu pitää muistaa ruoka, että häkki haisee jos sitä ei siivoa, että eläin voi olla surullinen jos sitä ei huomioida. Mutta samalla virheet eivät ole kohtalokkaita. Jos ruoka unohtuu yhden päivän, hamsteri ei kuole. Se antaa lapselle tunteen: minä pystyn tähän. Minä olen tärkeä jollekin. Ja se tunne kantaa läpi elämän.
Sitten tuli se hetki tutkimuksessa, joka sai kaikki kissaihmiset pidättämään hengitystään.
Kun kissa oli tullut taloon juuri silloin, kun lapsi oli neljän–viiden vanha, myöhemmin näkyi tilastollisesti hieman enemmän tunne-elämän kipuilua ja käytöshaasteita. Ei paljon, mutta tarpeeksi, että tutkijat nostivat kulmakarvansa.
Ennen kuin kukaan heittää Murun ulos, kuunnelkaa tarkkaan: tutkijat toistavat moneen kertaan, että kissa ei aiheuta tätä. Kyse on todennäköisesti siitä, että juuri silloin kun elämä on kaikkein kaoottisinta – taaperoikä kaikkinensa – perhe saattaa valita kissan koska se tuntuu helpoimmalta ratkaisulta. Tai taustalla voi olla muita tekijöitä, kuten perheen stressi tai jopa se kuuluisa toksoplasmoosi, joka joskus vaikuttaa mielialaan.
Eli kissa ei ole paha. Kissa on vaan kissa. Ja joskus elämässä on parempia ja huonompia hetkiä ottaa kissa.
Koirista tutkimus ei sanonut mitään dramaattista, ja sekin kertoo kaiken. Koira on niin iso päätös, että se muuttaa koko perheen elämän. Se pakottaa ulos sateessa, opettaa kärsivällisyyttä kun pentu pureskelee kenkiä, ja antaa lapselle parhaan ystävän, joka ei koskaan petä. Mutta se vaatii myös koko perheen sitoutumista. Jos sitä ei ole, koira voi tuoda enemmän riitaa kuin iloa.
Todellisuudessa lemmikki on aina peili. Se näyttää armotta, millainen perhe olette. Osaatteko pitää kiinni rutiineista kun hamsteri karkaa kolmannen kerran viikossa? Osaatteko jakaa vastuun kun koira haukkuu aamukuudelta? Osaatteko nauraa yhdessä kun kala päättää tehdä kuolemanhypyn akvaariosta juuri silloin kun olette myöhässä päiväkodista?
Jos osaatte, lemmikki tekee teistä parempia ihmisiä. Jos ette, se voi tehdä elämästä hetkeksi raskasta.
Mutta kun se oikea eläin löytää tiensä teidän kotiinne oikeaan aikaan, tapahtuu jotain maagista. Lapsi oppii, että maailmassa on joku, joka on täysin riippuvainen hänestä – ja silti rakastaa ehdoitta. Hän oppii, että rakkaus ei ole vain sanoja, vaan sitä että muistaa laittaa ruokaa kuppiin vaikka olisi väsynyt. Hän oppii, että elämässä on jotain suurempaa kuin oma napa.
Ja vuosien päästä, kun lapsi on jo iso, hän ei muista sitä uusinta puhelinta jonka sai kymmenvuotiaana. Hän muistaa, miten marsu Pikku juoksi pyörässään olohuoneen lattialla ja miten hän nauroi äidille kun se pyrähti ulos häkistä. Hän muistaa, miten koira odotti koulun portilla häntä heiluen vaikka ulkona satoi kaatamalla. Hän muistaa, miten kissa kehräsi hänen rinnallaan silloin kun kaikki muu tuntui vaikealta.
Ne ovat ne hetket, jotka jäävät. Ne ovat ne hetket, jotka tekevät lapsuudesta onnellisen.
Joten jos mietit lemmikkiä, älä mieti vain söpöyttä. Mieti, millaista elämää haluat lapsellesi opettaa. Haluatko opettaa, että vastuu voi olla kevyttä ja hauskaa? Ota hamsteri. Haluatko opettaa, että rakkaus vaatii työtä mutta antaa valtavasti takaisin? Ota koira. Haluatko opettaa, että elämässä saa olla myös vähän mysteeriä ja itsenäisyyttä? Ota kissa – mutta odota hetki rauhallisempaa vaihetta.
Ja kun se oikea karvainen, suomuinen tai höyhenpeitteinen kaveri lopulta astelee sisään kotiovesta, huomaat jotain ihmeellistä. Koti ei ole enää vain paikka jossa asutaan. Se on paikka, jossa rakastetaan – ihan oikeasti, joka päivä, pienillä teoilla.
Ja se on ehkä kaunein lahja, jonka voit lapsellesi antaa.
