Kuvittele tilanne: avaat pesukoneen, nostat ulos lempparineuleesi ja huomaat, että se on kutistunut lapsen kokoon. Tai pahempaa – valkoinen paitasi on nyt hempeän vaaleanpunainen, koska se pääsi samaan pesuun sen uuden punaisen huivin kanssa. Tuttu tunne? Ei hätää, olet juuri oikeassa paikassa. Tänään unohdetaan stressi ja tehdään pyykinpesusta sellainen rutiini, joka oikeasti toimii ja säästää sekä vaatteita että hermoja.
Miksi värien lajittelu on se kaikista tärkein vaihe
Kun lapsena katsoit äidin tai isoäidin pyykkäävän, hänellä oli aina kolme koria: valkoista, tummaa ja värikästä. Se ei ollut turhamaista järjestelyä, vaan nerokas tapa varmistaa, että vaatteet näyttävät hyvältä vuodesta toiseen. Tummat vaatteet, varsinkin uudet, päästävät väriä vielä monen pesun jälkeen. Musta farkkupari voi värjätä vaalean harmaan neuleen ikävästi harmaaksi, ja punainen t-paita muuttaa valkoiset sukat vaaleanpunaisiksi hetkessä.
Nykyään markkinoilla on onneksi värienkerääjäliinoja, jotka pelastavat kiireisen arjen. Jos koneeseen ei kerry täyttä valkoista pesua, mutta haluaisit silti pestä sen vaalean beigen neuleen ja tummansinisen paidan yhdessä, heitä liina mukaan ja anna koneen hoitaa loput. Se imee irronneet väriaineet kuin taikamatolla, ja voit huokaista helpotuksesta.
Kankaat eivät ole keskenään kavereita pesukoneessa
Farkut ovat kuin kuntosalin raskassarjalaisia – ne pyörivät koneessa kovaa ja ärhäkästi. Jos niiden seuraan eksyy ohut silkkipusero tai herkkä pitsialusvaate, seurauksena on yleensä surullinen näky: reikiä, venynyttä kangasta tai täysin pilalle mennyt vaate. Siksi kankaan laatu on toinen iso lajitteluperuste.
Paksut college-hupparit, pyyhkeet ja farkut saavat oman rajun pesunsa. Ne kestävät linkousta ja vähän korkeampaakin lämpötilaa. Toisaalla silkkimekot, ohuet neuleet, viskoosivaatteet ja kaikki, missä on hieman joustoa, rakastavat hellää käsittelyä. Nykykoneiden “Herkkä”- tai “Käsinpesu”-ohjelmat on tehty juuri näitä vaatteita varten – ne pyörivät hitaasti ja lempeästi, ja vaatteet tulevat ulos yhtä kauniina kuin mennessään.
Entä villa ja kashmir? Ne ansaitsevat kuninkaallisen kohtelun
Villa on siitä hassu materiaali, että se näyttää ja tuntuu kestävältä, mutta kuuma vesi ja kova linkous ovat sille myrkkyä. Kuumassa vedessä villakuidun pinta aukeaa, kuidut takertuvat toisiinsa ja lopputulos on se tuttu “kutistunut ja huopunut” neule, jota ei enää saa venytettyä takaisin muotoonsa. Siksi villalle on aina valittava koneen oma villapesuohjelma, 30 astetta tai kylmä, ja linkous pois tai aivan minimillä. Ja kuivausrumpu? Ei ikinä.
Likaisuusaste – se kolmas unohdettu sääntö
Oletko koskaan pessyt kevyesti hikistä jumppapaitaa samassa koneellisessa kuin lasten kuravaatteita tai miehen työhaalaria? Lopputulos on usein se, että kaikki vaatteet näyttävät jotenkin samean harmahtavilta. Likaisista vaatteista irronnut lika ja rasva leviävät veteen ja tarttuvat takaisin niihin vaatteisiin, jotka olivat melkein puhtaita. Siksi kunnolla likaiset vaatteet ansaitsevat oman tehopesunsa, ja arkivaatteet pääsevät helpommalla kierroksella.
Mitä yhdistelmiä pitää välttää kuin tulipaloa?
On muutamia kombinaatioita, jotka ovat käytännössä varmoja tapoja pilata vaatteita. Näitä kannattaa pitää mielessä kuin pyhiä sääntöjä:
Froteepyyhkeet ja sileät trikoovaatteet ovat vihollisia. Pyyhkeistä irtoaa nukkaa, joka tarttuu mustiin leggingseihin ja urheilutrikoisiin kuin liimalla. Sitä saa nyppiä tuntikausia, eikä se koskaan lähde täysin pois.
Vetoketjut, hakaset ja rintaliivien metalliosat ilman pesupussia – ne ovat kuin pieniä miekkoja koneessa. Yksi unohtunut vetoketju voi repäistä reiän kalliiseen neuleeseen hetkessä.
Painavat ja kevyet vaatteet yhdessä – märkä farkkutakki hakkaa ohuen paidan hajalle linkouksessa.
Lämpötila – täällä tehdään eniten turhia virheitä
Moni vannoo vieläkin mummolan ajan 60–90 asteen pesuihin, mutta totuus on se, että nykyiset pesuaineet ovat niin hyviä, että 40 astetta riittää melkein kaikkeen. Itse asiassa kuuma vesi voi jopa pilata tahran lopullisesti. Jos paidassa on esimerkiksi pastatahroja, joissa on sekä rasvaa että proteiinia, kuuma vesi “kypsentää” proteiinin kankaaseen kiinni, ja tahra on siinä ikuisesti.
Sen sijaan 30–40 astetta on uusi paras kaverisi. Se säästää värejä, säästää joustavia kuituja, säästää sähköä ja pitää vaatteet uuden näköisinä pidempään. 60 astetta on paikallaan silloin, kun haluat kunnon hygienian: pyyhkeet, vuodevaatteet, lastenvaatteet ja alusvaatteet. 90 astetta on jo melkein keittämistä – sitä tarvitaan vain äärimmäisen likaisiin keittiöpyyhkeisiin tai sairaalatasoiseen desinfiointiin.
Ja se paras pesuaine? Nestemäinen geeli, kiitos
Jauhepohjaiset pesuaineet ovat vanhan koulukunnan juttu. Ne eivät aina liukene kunnolla kylmässä vedessä, ja tummaan pyykkiin jää helposti valkoisia raitoja. Nestemäinen geeli sen sijaan toimii heti, kun se osuu veteen, ja se on hellävarainen myös herkkien vaatteiden väreille. Jos peset paljon kylmällä tai 30–40 asteessa, vaihda geeliin – huomaat eron heti.
Kun otat nämä tavat osaksi arkeasi, huomaat pian, että vaatekaappisi kiittää. Värit pysyvät kirkkaina, neuleet pehmeinä ja farkut muodossaan. Pyykinpesu lakkaa olemasta stressi ja muuttuu taas kerran yhdeksi niistä pienistä kotitöistä, joita tekee ihan mielellään – koska lopputulos on aina täydellinen. Laita seuraava koneellinen pyörimään näillä vinkeillä, ja anna vaatteiden näyttää siltä, että rakastat niitä.
