Viime talvena heräsin joka aamu samaan painajaiseen: ikkunat valuivat vettä, peitto tuntui kylmältä ja kostealta, ja ilmassa leijui se tuttu homeen haju. Makasin sängyssä ja mietin, milloin seinille ilmestyy mustat läiskät. Kosteuden poisto oli pakko ottaa tosissaan, koska en halunnut sairastua eikä maksaa tuhansia remontista.
Kokeilin kaikkea: kalleita ilmankuivaimia, suolakiteitä, tuuletusta. Mikään ei auttanut kunnolla – ennen kuin aloin tehdä näitä kuutta pientä asiaa päivittäin. Nyt koti on kuiva, ikkunat kirkkaita ja hengittäminen helppoa. Ja mikä parasta – nämä tavat eivät maksa juuri mitään.
Ensinnäkin lakkasin kuivaamasta pyykkiä olohuoneessa. Se oli ehkä suurin virheeni. Jokainen pyykkikoneellinen vapauttaa 2–3 litraa vettä ilmaan. Kun pyykit roikkuivat sohvalla, kosteus nousi 80 %:iin ja ikkunat huurtuivat heti. Nyt kuivaan pyykit vain kylpyhuoneessa ovi kiinni ja tuuletin päällä – tai parvekkeella, jos on vähänkään plussaa. Yhden tavan muutos laski kosteuden 20 % yhdessä viikossa.
Toiseksi aloin tuulettaa oikein. En enää avaa ikkunaa tuntikausiksi ja anna lämmön karata. Sen sijaan teen 5–10 minuutin ristivedon kolme kertaa päivässä – aamulla, iltapäivällä ja illalla. Kylmä ilma tulee sisään, lämmin ja kostea ulos. Se on nopeampaa kuin mikään ilmankuivain. Ja kun ulkona on –5 °C, sisään tuleva ilma on itse asiassa kuivaa – se imee kosteutta kuin sieni.
Kolmanneksi pidän lämpötilan tasaisena. En enää säästä lämmityksessä. 21–22 °C on ihanteellinen – jos lämpötila laskee alle 19 °C, kosteus nousee heti. Opin, että kahden asteen lasku lämmössä nostaa suhteellista kosteutta 10 %. Nyt patterit ovat aina päällä, mutta pienemmällä teholla – ja sähkölasku on silti pienempi kuin silloin, kun yritin säästää ja maksoin kosteusvaurioista.
Neljänneksi aloin keittää kattilat kannella. Kuulostaa naurettavalta, mutta höyryävä perunakattila vapauttaa hurjasti kosteutta. Nyt laitan aina kannen päälle ja laitan liesituulettimen täysille. Sama juttu suihkun jälkeen – ovi auki, tuuletin päälle 20 minuutiksi. Se yksi pieni tapa poisti kylpyhuoneen homeen hajun kokonaan.
Viidenneksi siivosin vaatekaapit. Kosteus piileskelee siellä missä ei näe. Nyt pyyhin kaapin sisäpinnat kerran kuussa mikrokuituliinalla ja tilkalla etikkaa. Ja joka kaappiin roikkuu 2–3 pussia silikageeliä tai riisipusseja – ne imevät kosteuden itseensä. Vaatekaapit tuoksuvat nyt raikkaalta, eikä yksikään villapaita ole enää homeessa.
Kuudes ja ehkä rakkain tapa: vaihdoin paksut lattiaan asti ulottuvat verhot kevyisiin rullaverhoihin. Vanhat verhot olivat patterin päällä ja imivät kosteutta kuin sieni. Nyt lämpö pääsee kiertämään vapaasti, ja ikkunat ovat kuivat aamuisin.
Kosteuden poisto ei vaadi tuhansien laitteita. Se vaatii vain muutaman uuden tavan – ja ne tavat muuttavat kaiken. Nyt herään kuivaan kotiin, hengitän raikasta ilmaa ja tiedän, että musta home ei pääse sisään.
Tee nämä kuusi asiaa tänään. Huomenna heräät kotiin, joka tuntuu uudelta – kuivalta, raikkaalta ja terveeltä. Ja kun naapurit valittavat kosteudesta, hymyilet vain. Sinä tiedät salaisuuden.
