Viime talvena heräsin keskellä yötä, koska koko talo haisi palaneelta. Savu tuli kiukaan luukusta sisään, liekki oli outo oranssinpunainen ja ilma oli paksua. Nousin ylös, avasin ikkunan ja tajusin: savupiippu on tukossa. Paksu kerros nokea ja kreosootti oli kasvanut umpeen. Nuohoojan numero oli tallessa, mutta hinta oli 150–200 € – ja seuraava vapaa aika vasta kahden viikon päästä. Olin jo paniikissa, kun isä soitti ja sanoi vain: “Älä soita vielä kellekään. Heitä kourallinen tätä uuniin, niin katsotaan aamulla.”
Hän käski ottamaan ison kourallisen (noin 200–300 g) kuivia perunankuoria – niitä samoja, joita olin juuri kuorinut illalla. Laitoin ne kippoon, annoin kuivua yön yli patterin päällä ja aamulla heitin ne kuumaan uuniin tavallisten puiden päälle. Suljin luukun, avasin pellit kokonaan ja annoin palaa täysillä.
Ja sitten tapahtui taika.
Puolen tunnin päästä kuulin, miten jotain rapisi ja ropisi savupiipussa. Mustia, hilseileviä nokipaloja alkoi tippua piipun suulta lumeen – isoja, kovia, vuosien kerrostumia. Savu muuttui vaaleaksi, liekki siniseksi, ja taloon tuli sellainen raikas lämpö, jota en ollut kokenut vuosiin. Seuraavana aamuna kiipesin katolle ja katsoin piippuun taskulampulla: seinät olivat melkein puhtaat.
Siitä lähtien teen tämän joka kuukausi. Se on halvin, helpoin ja tehokkain tapa, jonka tiedän.
Näin minä teen – ja sinä tulet tekemään saman
- Kerään aina perunankuoria talteen. Kuorin perunat illalla, levitän kuoret sanomalehdelle patterin päälle tai uunin viereen. Yön yli ne kuivuvat rapeiksi.
- Kun uuni on kunnolla kuuma (vähintään 300–400 °C), heitän sinne ison kourallisen (200–400 g) kuivia kuoria.
- Suljen luukun, avaan pellit kokonaan ja annan palaa täysillä 30–60 minuuttia.
- Tänä aikana tärkkelys ja kuuma höyry irrottavat nokikerroksen – se rapisee ja putoaa piipusta itsestään.
Joskus lisään joukkoon vielä kourallisen karkeaa merisuolaa – se tehostaa vaikutusta entisestään. Ja kerran kuukaudessa poltan viimeisenä kuormana pari kappaletta kuivaa haapaa – se antaa niin korkean lämmön, että loputkin nokipalat irtoavat.
Viidessä vuodessa en ole kutsunut nuohoojaa kertaakaan. Piippu on sisältä melkein valkoinen, veto on kuin uudessa talossa, ja puut palavat puhtaasti ja tehokkaasti. Säästän satoja euroja nuohousmaksuissa – ja ennen kaikkea nukun yöni rauhassa, kun tiedän, ettei tule nokipaloa.
Tee sinäkin. Ensi kerralla kun kuorit perunoita, älä heitä kuoria kompostiin. Kuivaa ne. Heitä kourallinen kuumaan uuniin. Kuuntele, miten se rapisee. Ja seuraavana aamuna katso piippuun – näet, miten puhdas se on.
Yksi kourallinen kuivia perunankuoria. Se on kaikki, mitä tarvitset, jotta savupiippu puhdistuu itsestään – ja talosi pysyy turvallisena ja lämpimänä koko talven.
