Eräänä iltana siivosin makuuhuoneen kaappia ja käteeni osui kasa vanhoja tyynyjä: litistyneitä, kellertäviä, sellaisia, joita ei enää kehtaa laittaa vierashuoneeseenkaan. Olin juuri aikeissa kantaa ne jätesäiliöön, kun muistin äitini sanat lapsuudesta: “Mikään ei ole niin hyödytöntä, etteikö siitä voisi tehdä jotain hyödyllistä.” Pysähdyin. Seuraavana viikonloppuna en vienyt tyynyjä roskiin – vein ne työpöydälle. Ja siitä alkoi matka, joka on säästänyt minulta rahaa, hermoja ja tilaa enemmän kuin olisin koskaan uskonut.
Vanhat tyynyt ovat oikeastaan valtava pussi pehmeää täytettä, joka odottaa vain uutta tehtävää. Ensin avaan sauman varovasti, kaadan sisuksen isoon pussiin ja desinfioin sen uunissa matalassa lämmössä – vartti riittää tappamaan kaikki pienet elukat. Sen jälkeen täyte on kuin uusi, ja minä alan leikkiä.
Koiramme oli jo vuosia valittanut kylmää lattiaa. Ompelin yhden ison tyynyn ympärille irrotettavan päällisen vanhasta froteepyyhkeestä. Koira kävi heti nukkumaan siihen kuin olisi löytänyt taivaan. Kissa tuli perässä, työnsi koiran pois ja jäi siihen koko päiväksi. Nyt molemmilla on omat petinsä – toinen olohuoneessa, toinen makuuhuoneessa – ja ne on tehty tyynyistä, jotka olisivat muuten menneet hukkaan. Päälliset voi heittää pesukoneeseen milloin vain, joten haju ei pääse asumaan kotiin.
Sitten innostuin enemmän. Keräsin neljä isoa tyynyä, ompelin ne yhteen ja verhoilin tukevalla huonekalukankaalla, jota olin ostanut kirpputorilta viidellä eurolla. Syntyi ihana, pehmeä rahi, joka toimii sekä istuimena että jalkojen alustana. Mökillä se on korvaamaton – vieraat kilpailevat siitä, kuka saa istua “pilvellä”. Se näyttää kalliilta design-rahalta, mutta on täysin kierrätetty. Kun joku kehuu, hymyilen vain ja sanon, että “se on vanhoista tyynyistä”. Kukaan ei ensin usko.
Talvella huomasin, miten nerokkaasti tyynyt toimivat eristeenä. Mökillä on kylmä varasto, jossa vesijohto on aina ollut vaarassa jäätyä. Kiedoin vanhat tyynyt putkien ympärille, teippasin kiinni ja heitin päälle vielä vanhan pressun. Tyynyt pitävät lämmön sisällään kuin untuvatakki. Viime talvena lämpötila laski –27 asteeseen, mutta yksikään putki ei halkeillut. Sama temppu toimii autotallissa, kellarissa tai missä vain, missä on kylmää ja arvokkaita putkia.
Kun muutimme viimeksi, käärin kaikki lasit, lautaset, peilit ja valokuvakehykset vanhoihin tyynyihin. Ne olivat täydellinen pehmuste – mikään ei kolissut, mikään ei rikkoutunut. Tyynyt vievät vähemmän tilaa kuin kuplamuovi ja ovat täysin ilmaisia. Nyt säilytän jouluastiatkin vintillä tyynyjen välissä – ne ovat suojassa pölyltä ja kolhuilta, ja laatikot vievät puolet vähemmän tilaa.
Puutarhassa vanhat tyynyt ovat kultaa. Kaikki höyhen- ja untuvatäytteet menevät kompostiin tai suoraan penkin pohjalle. Höyhenet sisältävät hurjasti typpeä ja hajoavat hitaasti – aivan kuin kallis sarvilastu, mutta täysin ilmaiseksi. Silppuan höyhenet saksilla pienemmiksi, sekoitan multaan ja lisään keväällä tomaattien, kurkkujen ja ruusujen juurille. Kasvit ovat tänä kesänä rehottaneet niin, että naapurit kyselevät salaisuutta. Minä vain hymyilen ja sanon, että “vanhat tyynyt”. Ne eivät ensin usko sitäkään.
Lapsille ja lapsenlapsille olen ommellut pehmoleluja, jotka ovat pehmeämpiä kuin mikään kaupan lelu. Nallet, sydämet, kirjaimet – kaikki täytettynä vanhoilla tyynyillä. Lapset halaaavat niitä kuin aarteita, ja minusta tuntuu, että niissä on ripaus vanhan kodin lämpöä. Ne kestävät vuosikymmeniä, koska täyte ei litisty kuten kaupan halvoissa leluissa.
Vanhat tyynyt eivät ole roskaa – ne ovat mahdollisuus. Ne ovat kuin vanhat ystävät, jotka ovat palvelleet uskollisesti makuuhuoneessa ja ansaitsevat nyt uuden elämän. Kun seuraavan kerran avaat kaapin ja näet ne litistyneet kaverit, älä huokaa. Hymyile. Ota sakset käteen, avaa sauma ja anna niille toinen nuoruus.
Ne voivat lämmittää koirasi, suojata putkesi, pehmustaa astiasi, lannoittaa puutarhasi tai tehdä lapsenlapsesi onnelliseksi. Ja sinä saat sen ihanan tunteen, kun “roskasta” syntyy jotain, joka tekee arjesta vähän kauniimpaa, vähän lämpimämpää ja vähän fiksumpaa – päivä päivältä.
