Jokainen kissan kanssa elänyt tietää sen tunteen: olet juuri se ihminen, jonka viereen kissa käpertyy kehräämään, vaikka vieressä istuisi kymmenen muutakin. Ja sitten on se toinen henkilö, jota kissa katsoo kuin ilmaa – tai pahempaa, katoaa kaapin taakse heti kun hän astuu sisään. Miksi kissa valitsee toisen ja hylkii toista? Se ei ole sattumaa, ei mielenosoitusta eikä huonoa tuuria. Se on kissan tapa sanoa: “Tässä tunnen oloni turvalliseksi.”
Kissat ovat mestareita lukemaan meitä. Ne aistivat asiat, joita me emme edes huomaa itsessämme. Kun astut huoneeseen, kissa ei katso kasvoja – se lukee koko kehoa, ääntä, tuoksua ja energiaasi. Se päättää kolmessa sekunnissa, oletko ystävä vai uhka.
Ensinnäkin kissa rakastaa rauhaa. Se on selviytyjä, joka on elänyt tuhansia vuosia niin, että on oppinut väistämään kaiken äkillisen ja kovaäänisen. Hiljainen ääni, pehmeät liikkeet ja se, ettet tuijota suoraan silmiin, ovat kissan mielestä kultaa. Minä huomasin tämän, kun kerran tulin töistä kotiin hermostuneena ja puhuin kovaa puhelimeen. Kissa katosi sohvan alle koko illaksi. Seuraavana päivänä olin taas rauhallinen – ja se tuli heti syliini kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Tuoksu on toinen iso juttu. Kissa haistaa, oletko stressaantunut. Kun olet hermostunut, kehosi erittää kortisolia ja adrenaliinia – kissalle se tuoksuu vaaralta. Se ei tiedä, että olet vain myöhässä töistä. Se vain tietää, että joku tässä huoneessa on arvaamaton. Toisaalta rento ihminen tuoksuu tutulta ja turvalliselta. Siksi kissa kävelee suoraan sen vieraan syliin, joka juuri meditoi tai lukee kirjaa hiljaa – vaikka näkisi tämän ihmisen ensimmäistä kertaa.
Kissa myös rakastaa kontrollia. Se haluaa päättää, milloin koskee ja milloin ei. Kun joku kumartuu heti silittämään tai yrittää ottaa syliin, kissa kokee sen hyökkäyksenä. Mutta kun istut alas ja odotat – ehkä leikit narulla lattialla tai vain olet – kissa tulee itse. Se on sen tapa sanoa: “Hyväksyn sinut.” Minun kissani tekee tämän aina. Ensimmäiset viisi minuuttia se tarkkailee, sitten se kävelee hitaasti ja lopulta asettuu viereeni kuin olisi aina kuulunut siihen.
Temperamentti vaikuttaa myös. On kissat, jotka rakastavat vilinää ja vilkasta ihmistä – ne seuraavat lapsia ja leikkivät tuntikausia. Sitten on ne hiljaiset sielut, jotka valitsevat aina sen perheenjäsenen, joka lukee kirjaa tai katsoo elokuvaa hiljaa. Ja kyllä, on myös niitä, jotka valitsevat sen, joka avaa tonnikalapurkin. Kissa on loppujen lopuksi myös opportunisti – mutta se ei tee rakkaudesta vähemmän aitoa.
Entä menneisyys? Kissa muistaa. Jos joku on joskus astunut hännälle tai ottanut väkisin syliin, se muistaa sen kasvot, äänen ja jopa tuoksun. Se voi välttää kaikkia samanlaisia ihmisiä. Toisaalta se, joka on pelastanut, hoitanut tai vain antanut olla, saa ikuisen paikan kissan sydämessä.
Jotkut rodut ovat taipuvaisempia “yhden ihmisen kissoiksi” – bengalit, siamilaiset, norjalaiset metsäkissat. Mutta lopulta rodulla ei ole niin väliä. Minun rescue-kissani, täysin rotukarva, on uskollisempi kuin mikään rotukissa. Se nukkuu vain minun tyynylläni ja seuraa minua huoneesta toiseen. Se valitsi minut – ja minä olen ikuisesti kiitollinen.
Miksi kissa valitsee juuri sinut? Koska sinä olet sille koti. Olet rauha, turva ja se paikka, jossa se voi olla täysin oma itsensä. Ja kun kissa käpertyy viereesi kehräämään, se on kissan tapa sanoa maailman kaunein kiitos: “Sinun seurassasi minä olen turvassa.”
Seuraavan kerran kun kissa väistää jotakuta, älä ota sitä henkilökohtaisesti. Se vain lukee jotain, mitä me emme näe. Ja kun se valitsee sinut – nauti. Se on yksi elämän puhtaimmista rakkauksista.
