Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin avata villapaidan laatikko ja huomata, että joku on syönyt siihen reiän. Tai löytää jauhopussista elävää vilskettä. Koit tulevat hiljaa, leviävät nopeasti ja jättävät jälkeensä vain tuhoa. Mutta ennen kuin ryntäät kauppaan ostamaan kalliita myrkkysuihkeita, kuuntele hetki. Isoäitini piti talonsa koi-vapaana yli kuusikymmentä vuotta – eikä hän koskaan käyttänyt kemikaaleja. Minä jatkan samaa perinnettä, ja meillä on ollut rauha jo vuosikymmenet. Hävitä koit näin, ja ne katoavat lopullisesti.
Kaikki lähtee siitä, että koi vihaa tiettyjä tuoksuja enemmän kuin mitään muuta. Se ei kestä niitä, koska ne sekoittavat sen hajuaistin ja tekevät vaatekaapista elinkelvottoman paikan munien laskemiseen. Ja mikä parasta – nämä tuoksut ovat meille ihmisille miellyttäviä ja täysin vaarattomia.
Aloitan aina ruokasoodalla. Se on halpaa, sitä on aina kaapissa ja se toimii kahdella tavalla: imee kosteutta ja neutraloi kaikki hajut, joita koi rakastaa. Kun kaapit ovat kuivat ja hajuttomat, koi ei viihdy. Täytän vanhoja puuvillasukkia tai pieniä pellavapusseja soodalla ja asetan ne jokaisen hyllyn nurkkaan ja laatikoihin. Kerran kuussa ravistan pussit tyhjiksi ja täytän uudelleen. Se on niin yksinkertaista, että lapsetkin osaavat tehdä sen.
Sitten tulee se kaikista rakkain – laakerinlehti. Minulla on aina iso pussi kuivattuja laakerinlehtiä keittiön kaapissa, ja osa niistä muuttaa joka syksy vaatekaappiin. Laitan muutaman lehden jokaisen villapaidan ja talvitakin väliin, taskuihin ja hyllyjen kulmiin. Tuoksu on aluksi voimakas, mutta se pehmenee nopeasti ja jättää jälkeensä vain raikkaan, hieman mausteisen aromin. Koi ei kestä sitä edes minuutin. Olen joskus unohtanut vaihtaa lehdet puoleksi vuodeksi, ja silti kaikki on ollut täysin ehjää.
Sitruskuoret ovat kolmas luottotuotteeni. Kun syömme appelsiineja tai sitruunoita, en heitä kuoria pois. Kuivatan ne lämpimällä patterilla tai uunin jälkilämmössä, murskaan kevyesti ja täytän niillä pienet pussit. Sitrusöljyjen tuoksu on koille kuin myrkkyä, mutta meille se on raikasta joulua ja aurinkoa. Talvivaatteet saavat samalla ihanan raikkaan tuoksun, joka kestää kuukausia. Kerran jätin kuivattua appelsiininkuorta vanhaan turkkiin koko kesäksi – syksyllä se tuoksui vielä kuin juuri kuoritulta.
Ja sitten se kaikista vanhin ja luotettavin – palasaippua. Se ruskea, hieman karmean tuoksuinen saippua, jota saa vieläkin ruokakaupasta. Leikkaan palan pieniksi kuutioiksi ja asetan ne avoimiin rasioihin tai suoraan hyllyjen nurkkiin. Tuoksu on aluksi voimakas, mutta se hälvenee viikossa ja jättää jälkeensä vain puhtaan, raikkaan tunteen. Erityisen hyvin se toimii villavaatteiden ja turkisten kanssa. Isoäitini vannoi tämän nimeen, ja minäkin olen huomannut, että kun saippuaa on kaapissa, koi ei uskalla edes lentää lähelle.
Nämä neljä asiaa – sooda, laakerinlehti, sitruskuoret ja palasaippua – ovat pitäneet kotini koi-vapaana niin kauan kuin muistan. En tarvitse kemikaaleja, en kalliita ansoja enkä jatkuvaa taistelua. Kerran syksyllä teen suursiivouksen: pesen kaikki talvivaatteet, imuroin kaapit huolella, pyyhin hyllyt etikalla ja asetan uudet pussit paikalleen. Sen jälkeen voin sulkea oven ja unohtaa koko asian seuraavaan vuoteen.
Hävitä koit tänään, ja huomenna heräät kotiin, joka tuoksuu raikkaalta ja jossa vaatteet ovat turvassa. Ei enää reikiä, ei enää toukkia, ei enää hermostunutta etsiskelyä. Vain rauha ja varmuus siitä, että vanhat konstit toimivat paremmin kuin mikään moderni keksintö.
Mene keittiöön juuri nyt. Ota soodapurkki, etsi laakerinlehtiä, kuivaa ne appelsiininkuoret jotka jäivät aamiaiselta ja leikkaa pala saippuaa. Tunnissa kaappisi ovat suojassa – ikuisesti. Ja kun seuraavan kerran avaat villapaidan laatikon, hymyilet. Ei reikiä. Ei koi-ituja. Vain raikas tuoksu ja täydellinen mielenrauha.
