Kun otin ekaluokkalaisen poikani ensimmäistä kertaa mukaani ongelle, pelkäsin pahinta. Kuvittelin kiukkuista lasta, sotkuisia matoja ja loppumatkan kantamista reppuselässä. Sen sijaan sain yhden elämäni parhaista päivistä. Hän huusi riemusta kun ensimmäinen pieni särki nousi pintaan, ja illalla kotona hän piirsi kalastusreissustamme kuvan, jossa hän oli isompi kuin minä ja kala oli kuin hailuhtia. Siitä lähtien olen vienyt lapsia kalareissuille kymmeniä kertoja, ja tässä on se tarkka resepti, jolla se onnistuu aina – ilman draamaa ja itkua.
Valitse paikka, jossa kala suorastaan hyppää koukkuun Älä vie lasta koskaan paikalle, jossa itse odotat tuntikausia yhtä haukea. Etsi pieni lampi tai kaupungin läheinen karppiallas, jossa on ahventa, särkiä tai pikkulahnoja niin paljon, että kala tarttuu viiden minuutin välein. Lapsen ensimmäinen kala pitää tulla alle vartissa, muuten mielenkiinto lopahtaa. Itse ajan mieluummin 20 minuuttia pidemmäs pienelle soramontulle kuin istun koko päivän kauniilla mutta tyhjällä koskella.
Välineet saavat olla halvat – mutta toimivat Osta lapselle oma pieni lasikuituonkivapa tai lyhyt 1,8–2,1 metrin teleskooppivapa. Kela saa olla yksinkertainen umpikela, jossa siima ei takkuunnu. Koho, pieni koukku ja kastemato – siinä koko salaisuus. Älä anna lapselle kalliita hienouksia, joita hän rikkoo tai hukkaa. Minulla on vieläkin tallessa se 5 euron oranssi vapa, joka on kestänyt kolme lasta ja kymmeniä reissuja.
Pukeudu kuin menisi leikkipuistoon – ei kalastusleirille Ota mukaan aina kaksi täyttä vaatekertaa, kumisaappaat, pyyhe ja iso pussi likaisille vaatteille. Lapset kaatuu veteen, istuu mutaan ja heittää madot päällensä – se kuuluu asiaan. Kun vaihtovaatteet on valmiina, ei kukaan hermoile, vaikka housut olisivatkin kurassa.
Älä mene veneeseen – ainakaan ensimmäisillä kerroilla Pysy rannalla. Lapsen pitää saada juosta, heitellä kiviä veteen, etsiä simpukoita ja tulla takaisin onkimaan kun huvittaa. Veneessä istuminen on lapselle yhtä jännää kuin hammaslääkärissä istuminen – ja paljon vaarallisempaa.
Tee reissusta piknik – kala on vain bonus Pakkaa eväät, mehut, vaahtokarkkeja ja grilliherkut. Syökää rannalla, paistakaa makkaraa ja antakaa lasten uittaa jalkojaan vedessä. Kun kala nousee, se on huippuhetki, mutta jos kalaa ei tulekaan, kukaan ei harmistu, koska päivä oli muutenkin täydellinen.
Anna lapsen tehdä itse – mutta ole aina vieressä Anna hänen laittaa mato koukkuun, heittää vapa veteen ja kelata kala ylös. Ole koko ajan metrin päässä valmiina auttamaan, mutta anna hänen tuntea, että hän teki sen itse. Ensimmäinen “minä sain sen!” -huuto on korvaamaton.
Lopeta aina parhaaseen hetkeen Kun lapsi on saanut 5–10 kalaa ja alkaa jo vilkuilla eväskoria tai kysellä, koska lähdetään kotiin – lähde heti. Parempi lähteä liian aikaisin kuin viipyä tunti liian pitkään. Näin seuraavalla kerralla hän jo odottaa innolla uutta reissua.
Muista, että sinä olet se aikuinen Sinun tehtäväsi ei ole saada ennätyskalaa. Tehtäväsi on tehdä lapselle niin mahtava päivä, että hän haluaa tulla uudestaan. Jos sinä hermoilet saaliista, lapsi hermoilee myös. Jos sinä nautit, lapsi nauttii tuplasti.
Nykyään kun kysyn lapsiltani, mikä on ollut paras päivä ikinä, he eivät muista huvipuistoja tai synttärijuhlia. He muistavat sen kerran, kun paistoimme makkaraa nuotiolla, poikani sai elämänsä ensimmäisen kilon hauen ja tytär huusi niin kovaa riemusta, että lokit lensivät järven yli. Se maksoi 15 euroa bensaa ja puoli purkillista matoja.
Kalastus lasten kanssa ei ole kilpailu. Se on rakkauskirje tuleville vuosille – yksi ongittu särki kerrallaan.
Pakkaa siis eväät, ota halpa vapa ja mene. Parhaat muistot odottavat siellä, missä vesi kimaltaa ja lapsi hymyilee korvasta korvaan.
