Viime keväänä olin juuri pessyt kaikki talon verhot – kahdeksan isoa, raskasta pellavaverhoa ja neljä ohutta organzakerrosta. Ne lojuivat pesukoneen päällä valtavana märkänä kasana, ja jo valmiiksi ahdisti ajatus siitä, miten saisin ne silittämättä takaisin tankoihin. Silityslauta ei riittänyt, höyrysilitys vei tunteja, ja lopputulos oli aina täynnä pieniä poimuja. Olin jo luovuttamassa, kun mummoni soitti ja sanoi vain: “Älä silitä. Lisää koneeseen tämä yksi juttu ja ripusta ne suoraan märkinä. Huomenna ne ovat kuin uudet.”
Hän käski kaataa pesukoneen huuhteluaineosastolle puoli desiä tavallista valkoviinietikkaa. Ei mitään erikoista, ei kallista huuhteluainetta – vain se sama 5 % etikka, jota käytän salaatin kastikkeeseen. Pesen verhot hellävaraisella ohjelmalla, linkous enintään 600 kierrosta, ja heti kun kone piippaa, kipaisen ripustamaan ne takaisin tankoihin märkinä. Ei väliin taittelua, ei odottelua – suoraan koneesta tankoon.
Ja sitten tapahtuu taika.
Ensin verhot roikkuvat raskaina ja ryppyisinä. Vesi valuu hitaasti pisaroina lattialle (laita pyyhe alle, jos pelastat lattian). Parin tunnin päästä ne alkavat oieta omin painoin. Illalla poimut ovat jo kadonneet. Aamulla herään ja katselen olohuoneen ikkunaa: pellavaverhot roikkuvat täysin sileinä, kuin ne olisi silittäisi ammattilainen. Organzat ovat kuin lasia – ei yhtään ryppyä, ei auringonvalon taittumaa. Ne ovat täydellisen suorat, ilmavat ja kauniit.
Nyt teen tämän joka kerta.
Jos verhot ovat synteettisiä, jacquardia tai organzaa, käytän tavallista huuhteluainetta – se tekee kankaasta sähköstaattisen ja pehmeän, jolloin se suoristuu entistä paremmin. Jos verhot ovat ohutta pellavaa, puuvillaa tai silkkiä, valitsen aina etikan. Se ei jätä mitään hajua (se haihtuu täysin kuivuessaan), poistaa kalkkisaostumat ja tekee kankaasta luonnollisen sileän. Ja mikä tärkeintä: se toimii jopa vuosien vanhoissa, rutussa olevissa verhoissa.
Salaisuus on yksinkertainen: kun kangas on vielä kostea, se on joustava. Oma paino vetää kuidut suoriksi, ja hidas kuivuminen lukitsee ne siihen asentoon. Jos linkoat liian kovaa tai annat verhojen kuivua kasassa, poimut jäävät. Jos taas ripustat ne heti märkinä ja annat kuivua ilmavasti, tulos on täydellinen.
Nykyään pesen verhot kahdesti vuodessa – keväällä ja syksyllä. Koneeseen menee kerralla 3–4 isoa verhoa, puoli desiä etikkaa tai huuhteluainetta, hellävarainen ohjelma, 600 kierrosta. Sitten vain nostan ne takaisin tankoihin, levitän yläreunan sormilla ja unohdan koko asian. Seuraavana aamuna talo näyttää kuin sisustuslehdestä – valo siivilöityy täydellisen sileiden kankaiden läpi, eikä yhtään ryppyä missään.
En ole silitänyt verhoja viiteen vuoteen. En ole ostanut kallista höyrysilityslaitetta. En ole viettänyt tuntikausia silityslaudan ääressä. Yksi pullo etikkaa tai huuhteluainetta – se on kaikki, mitä tarvitsen, jotta kahdeksan metriä kangasta suoristuu itsestään kuin taikaiskusta.
Tee sinäkin. Ensi kerralla kun verhot kaipaavat pesua, älä pelkää. Kaada koneeseen se yksi pieni juttu ja ripusta ne suoraan märkinä. Huomenna heräät kotiin, jossa valo tanssii täydellisen sileillä verhoilla – ja hymyilet, koska paras silitysrauta oli koko ajan sinun kaapissasi.
