Siirry suoraan sisältöön

Näin pyydät tietä maantiellä niin, että sinut päästetään heti – eikä kukaan suutu

Näin pyydät tietä maantiellä niin, että sinut päästetään heti – eikä kukaan suutu

Moni meistä on kokenut sen: olet vasemmalla kaistalla ajamassa täysin sallittua nopeutta, kun takana tulee auto, joka alkaa vilkuttaa kaukovaloja kuin diskovaloja. Ensin vilkautus, sitten pidempi räpsy, sitten koko valoshow. Tunne on kuin joku huutaisi korvaan ”pois edestäni heti!”. Yhtäkkiä rauhallinen ajomatka muuttuu tahtojen taisteluksi.

Kysyimme kymmeniltä kuljettajilta huoltoasemilla, parkkipaikoilla ja nettifoorumeilla, mikä heitä eniten ärsyttää liikenteessä. Ylivoimaisesti eniten ärsyyntymistä herätti juuri tuo kaukovalojen räpsytys. Se ei nopeuta ohitusta, vaan saa useimmat jarruttelemaan tahallaan tai ajamaan vielä tiukemmin vasemmalla kaistalla. Miksi näin käy?

Miksi kaukovalojen vilkuttaminen menee aina pieleen

Kun takaa tulee äkillinen kirkas välähdys, kehosi reagoi ensin kuin eläin: se säikähtää. Sydän hakkaa, kädet kiristyvät rattiin ja aivoihin tulee adrenaliiniryöppy. Se on täysin luonnollinen startle-refleksi. Tässä tilassa kukaan ei pysty rauhallisesti arvioimaan tilannetta ja siirtymään sivuun – keho on hetken taistelu- tai pako-tilassa.

Toiseksi se tuntuu hyökkäykseltä. Vaikka tarkoitus olisi vain ”pyytää tietä”, viesti kuuluu: ”Olet tielläni, häivyt nyt!” Se herättää samat tunteet kuin jos joku tuuppaisi olkapäällä kaupan jonossa. Useimmille vasen kaista on myös pieni status-symboli: ”Minä ajan ripeästi, minulla on kiire, minä kuulun tänne.” Kun siihen kajotaan töykeästi, moni reagoi kuin reviirilleen hyökättäisiin.

Kolmanneksi räpsyttäjä ajaa lähes aina liian lähellä. Se on jo itsessään vaarallista, mutta samalla se laukaisee psykologisen ilmiön nimeltä reaktanssi. Mitä enemmän painostat, sitä enemmän toinen haluaa vastustaa – ihan periaatteesta. Lopputulos: molemmat menettävät hermonsa, aika menee hukkaan ja riskit kasvavat.

Näin pyydät tietä maantiellä niin, että sinut päästetään heti – eikä kukaan suutu

Näin eurooppalaiset tekevät – ja se toimii

Paras tapa pyytää tietä on niin yksinkertainen, että se kuulostaa melkein tyhmältä. Tee näin:

  1. Pidä reilusti turvaväliä – anna edellä ajavalle tilaa ajatella.
  2. Siirry omalla kaistallasi hieman vasemmalle niin, että autosi näkyy selkeästi hänen peilissään.
  3. Laita vasen vilkku päälle muutamaksi sekunniksi ja sammuta se sitten.

Se on kaikki.

Tuo viesti on täysin erilainen: ”Hyvä kuljettaja, aion ohittaa sinut, kun se on turvallista. Voisitko ystävällisesti siirtyä oikealle, kun sinulle sopii?” Se on kohtelias, selkeä ja ei uhkaa kenenkään egoa. Useimmat siirtyvät sivuun heti, koska heitä ei ole painostettu, vaan heitä on pyydetty.

Jos oikea kaista on tyhjä, ohita oikealta hiljaisesti ja rauhallisesti. Se on sallittua, turvallista ja säästää kaikkien hermoja.

Miksi kohteliaisuus on nopein tapa päästä eteenpäin

Kun annat ihmiselle tilaa ja kunnioitusta, hän antaa sen sinulle takaisin. Kun painostat ja huudat valoilla, saat vastarintaa – vaikka toinen olisi muuten valmis siirtymään heti. Psykologit kutsuvat tätä vapauden illuusioksi: mitä enemmän tunnet, että joku yrittää pakottaa sinut, sitä enemmän haluat näyttää, ettet anna periksi.

Seuraavalla kerralla kun joku vilkuttaa sinua, kokeile vasenta vilkkua ja turvaväliä. Huomaat, että pääset ohitse paljon nopeammin – ja molemmat jatkavat matkaa hymyillen.

Aja rauhallisesti, aja fiksusti. Tie on kaikille.

Laura Nieminen

Laura Nieminen

Elämäntapa- ja hyvinvointiaiheisiin erikoistunut kirjoittaja. Uskon, että pienet muutokset arjessa voivat tuoda suuria tuloksia. Kirjoitan käytännön vinkkejä ja inspiroivia ajatuksia, jotka tekevät elämästä helpompaa ja tasapainoisempaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *