Viime syksynä seison halkoliiterin edessä, laskin kuutioita ja tunsin, miten veri pakeni kasvoilta. Koivuklapi maksoi 135 € kuutiolta, ja talvi oli vasta alkamassa. Koko 120-neliöisen rintamamiestalon lämmittäminen vanhalla leivinuunilla ja kamiinalla olisi tarkoittanut ainakin 15–18 kuutiota – eli yli 2000 euroa pelkästään polttoaineisiin. Olin jo laskemassa, mistä ottaisin sähkölämmittimiä ja kuinka paljon se nostaisi sähkölaskua, kun naapurin vanha ukko tuli pihaan ja sanoi vain: “Älä osta halkoja enempää. Tule katsomaan.”
Hän vei minut vajansa perälle ja näytti lattialla olevia siistejä, tiilenkokoisia palikoita. “Kuivattua sahanpurubrikettiä. Kuutio maksaa 40–45 €. Palaa pidempään kuin koivu, antaa saman lämmön ja popelia jää murto-osa.” Ensin ajattelin, että hän vitsailee. Mutta otin koekuorman – kymmenen säkkiä, yhteensä 400 kg, maksoi 38 €.
Kotiin tultuani avasin kamiinan luukun, laitoin kolme palikkaa sisään ja sytytin. Liekit nousivat hitaasti, tasaisesti, ilman räiskettä. Yksi palikka paloi lähes kaksi tuntia – koivuklapi palaa yleensä 45 minuuttia. Lämpö oli syvää, sellaista joka menee luihin asti ja pysyy seinissä pitkään. Kun illalla menin nukkumaan, kamiina hehku vielä aamulla, ja talossa oli +22 °C. Popelikuppiin jäi hädin tuskin kourallinen hienoa tuhkaa, kun koivusta tulee ämpäri täynnä painavaa jätettä.
Seuraavana päivänä kiipesin katolle ja katsoin piippuun taskulampulla. Seinät olivat melkein valkoiset. Ei kreosoottia, ei paksua nokea, ei mitään sellaista mustaa töhnää, joka yleensä kertyy kuukaudessa. Keväällä nuohooja tuli, työnsi harjan piippuun ja veti sen ulos – harja oli melkein puhdas. Hän katsoi minua pitkään ja kysyi: “Mitä ihmettä sä poltat? Tää piippu on kuin uudessa talossa.”
Nyt lämmitän koko talon sillä. Syksyllä haen kerralla 3–4 kuutiota – maksaa 140–180 €, ja se riittää koko talven. Illalla laitan kamiinaan neljä palikkaa, ne palavat aamuun asti. Leivinuuriin menee kuusi–seitsemän palikkaa vuorokaudessa, ja nollakelilläkin talo on +23 °C. Popelia tulee niin vähän, että tyhjennän tuhkaluukun kerran viikossa. Eikä piippuun ole tarvinnut koskea viiteen vuoteen.
Kun naapurit valittavat halkojen hintaa ja sitä, miten selkä on kipeä pilkkomisesta, minä vain hymyilen. Minun ei tarvitse pilkkoa, kantaa eikä kuivata mitään. Säkit vievät vähän tilaa, ne ovat aina kuivia, ja kun avaan oven vajaan, siellä tuoksuu raa’alta puulta eikä kostealta homeelta.
Se on halvin, puhtain ja helpoin lämpö, jonka olen koskaan löytänyt. Yksi säkki sahanpurubrikettiä maksaa saman kuin 15 kg koivua – mutta lämmittää kolme kertaa pidempään ja jättää piipun puhtaaksi.
Älä enää maksa 140 € kuutiosta halkoja. Mene lähimmälle sahalaitokselle tai rautakauppaan, osta yksi säkki brikettiä ja kokeile yhtenä iltana. Kun heräät aamulla lämpimään taloon, popelikuppi lähes tyhjänä ja tiedät, että säästit juuri sata euroa, ymmärrät, miksi en enää ikinä palaa takaisin halkoihin.
Yksi säkki. Se muutti koko talveni – ja tekee saman sinulle.
