Olin juuri lähdössä tärkeään tapaamiseen, kun kaivoin kaapista mustan villakangastakin. Se oli ollut siellä keväästä asti, odottamassa talvea. Vedin sen päälle, käänsin kauluksen ylös ja, oi ei. Kainaloista leijaili se tuttu, tunkkainen, pistävä hienhaju, joka iskee nenään kuin nyrkillä. Sellainen, joka ei lähde millään tuulettamisella eikä raikasteilla peitettäväksi. Takki maksoi aikoinaan 350 euroa, ja nyt se haisi kuin kuntosalin pukuhuone. Kemiallinen pesu olisi maksanut 60 euroa, ja pesukoneessa se olisi kutistunut kokoa pienemmäksi tai mennyt pilalle kokonaan. Olin jo luovuttamassa ja aikeissa ostaa uuden, kun muistin äitini ja mummin vanhat konstin. Ne pelastivat takkini – ja kaikki muutkin talvivaatteeni.
Nykyään en enää ikinä laita hikistä takkia suoraan kaappiin. Se on suurin virhe, jonka voi tehdä. Kun tulen kotiin kylmästä, takki on kostea hiestä ja ulkoilmasta. Jos työnnän sen heti umpinaisen kaapin pimeään, bakteerit alkavat juhlia. Ne rakastavat kosteutta ja pimeää. Seuraavana aamuna takki haisee jo vähän, viikossa paljon, kuukaudessa sietämättömästi. Opin tämän kantapään kautta, ja nyt teen toisin: aina kun riisun takin, ripustan sen henkarille eteiseen tai parvekkeelle vähintään tunniksi, mieluummin koko yöksi. Jo pelkästään tämä yksi tapa on puolittanut hajuhuolet.
Mutta jos haju on jo päässyt pinttymään, teen näin – ja se vie tasan viisi minuuttia:
Ensimmäinen ja rakkain konstini on tavallinen vodkapullo. Ei tarvita mitään hienoa – se halpa 40-prosenttinen marketin perusvodka käy täydellisesti. Kaadan sitä pieneen suihkepulloon (sellainen vanha hiuslakka- tai ikkunanpesupullo). Ripustan takin henkarille parvekkeelle tai kylpyhuoneeseen, käännän nurin ja suihkutan kainalot, kauluksen, selän ja hihansuut kevyesti kosteiksi – ei läpimäräksi, vain niin että kangas tuntuu viileältä. Vodka tappaa hajua aiheuttavat bakteerit hetkessä, ja kun se haihtuu, ei jää jälkeensä mitään hajua. Ei vodkaa, ei hikeä, ei mitään. Jätän takin roikkumaan muutamaksi tunniksi, talvella ulos pakkaseen, kesällä ainakin tuuletushuoneeseen. Kun haen sen sisään, se tuoksuu taas täysin uudelta – kuin olisin juuri hakenut sen pesulasta.
Jos vodkaa ei satu olemaan, sekoitan kulhossa puolet tavallista ruoketikkaa ja puolet vettä. Kostutan sillä mikrokuituliinan tai vanhan tiskirätin ja pyyhin kainalot, kauluksen ja muut hikiset kohdat kevyesti. Etikan haju tuntuu aluksi voimakkaalta, ja mies aina valittaa “mikä täällä haisee kaljalle?”, mutta kun takki kuivuu, haju katoaa täysin. Jäljelle jää vain raikas, puhdas kangas. Tämä konsti toimii myös bleisereihin, villakangashameisiin ja jopa nahkatakkeihin (nahalle vain kevyesti ja sisältäpäin).
Kolmas ja ehkä ylellisin tapa on höyry. Minulla on pieni käsihöyrystin, mutta tavallinen silitysrauta käy yhtä hyvin. Ripustan takin henkarille, laitan raudan höyrytoiminnolle ja käyn läpi kainalot, kauluksen ja selän 10–15 cm päästä. Kuuma höyry tappaa bakteerit, avaa kankaan huokoset ja vie hajun mennessään. Samalla rypyt katoavat, ja takki näyttää siltä kuin olisin silittänyt sen tunnin. Se tuntuu kuin olisin vienyt vaatteen höyrypesuun, mutta tein sen itse viidessä minuutissa sohvalla istuen.
Ja sitten se neljäs, vähän hienompi konsti: olen alkanut käyttää vaateneutralisoivaa suihketta (esim. Febreze Fabric tai Day2). Ne on tehty juuri tähän tarkoitukseen – ne eivät peitä hajua, vaan poistavat sen. Suihkutan kevyesti, annan kuivua, ja valmista. Ne ovat kalliimpia kuin vodka, mutta toimivat myös nahalle ja herkille kankaille, joissa ei uskalla käyttää alkoholia.
Näillä konsteilla olen pelastanut kymmeniä vaatteita: mustan villakangastakin, camel-värisen bleiserin, harmaan neulemekon, nahkatakin… Kaikki tuoksuvat taas uusilta, vaikka ovat jo viidettä tai kymmenettä talvea käytössä. Enää yksikään ystävä ei ole sanonut “onks sulla jotain hajua takissa?” vaan päinvastoin: “mistä sä olet ostanut tän, tuoksuu niin hyvältä!”
Ja se paras puoli: kun vaatteet eivät haise, ne myös kestävät pidempään. Haju tarkoittaa bakteereja, ja bakteerit syövät kankaan kuituja hiljaa vuosien mittaan. Kun pidän hajut loitolla, lempivaatteeni näyttävät ja tuntuvat uusilta paljon pidempään.
Nyt kaapissani roikkuu rivi raikkaita, puhtaita talvivaatteita. Kun laitan minkä tahansa päälle, tunnen oloni itsevarmaksi ja siistiksi – vaikka vaate olisi jo kymmenen vuotta vanha. Eikä yksikään niistä haise koskaan hikiseltä.
Tee sinäkin. Ensi kerralla kun huomaat, että takki tai bleiseri alkaa tuoksua “käytetyltä”, älä työnnä sitä kaappiin. Ota vodkapullo, etikkavesi tai höyrystin. Käsittele viidessä minuutissa, anna tuulettua. Huomenna laitat sen päälle ja hymyilet leveästi – koska tiedät salaisuuden, joka pelastaa vaatteesi, rahasi ja hermosi.
Ei enää hikisiä takkeja kaapissa. Ei enää kalliita pesulalaskuja. Vain raikkaita, puhtaita, ihania vaatteita – jotka tuoksuvat juuri siltä miltä pitää, vuodesta toiseen.
